Veijo Varpunen

Koulut on taas alkaneet ja aivan liian moni lapsi joutuu Veijo Varpuseksi... =(

Veijo Varpusen ollessa pikkuinen
myrsky maahan heitti sen pesän.
Veijo siipensä kolhaisi kivikkoon,
oli vuoteessa koko sen kesän.
Äiti koetti veijoa hoivata,
vaan ei kaikkea korjata voinut;
Toinen siipi jäi veijolta jäykäksi,
eikä laulu sen kurkusta soinut.

Veijo nokisen piipun juurella
istuu harmaana, yksinänsä.
Koettaa kylmiltä katseilta kätkeä
pientä roikkuvaa siipeänsä.
Rastaat lentävät lammelle leikkimään
ja ne ilkkuvat ilkeästi:
-Miks et lennä, hei Veijo Varpunen,
miksi laula et hilpeästi!

Veijo Varpunen arasti hymyilee
ja painautuu piippua vasten.
Niin mielellään Veijo laulaisi
lailla muiden, laulavain lasten.
Ihan sielunsa pohjasta tahtoisi
se myös leikkeihin lähteä mukaan.
Jos joku vain kerrankin pyytäisi.
Mutta Veijoa ei pyydä kukaan.

Illan tullen se pomppii pesälleen
punatiilisen katon rakoon.
Ukin syliin se tahtoo istumaan
ja rastaiden naurua pakoon.
-Älä itke, ukki lohduttaa,
ne rastaatko kiusasi jälleen?
Jospa ukki soittaisi viulua
nyt pienelle ystävälleen.

Ukki nostaa viulun poskelleen,
soitto kauaksi pesästä entää
ja sävelten siivin Veijokin
yli kiireisen kaupungin lentää.
Se lentää päälle pilvien,
se lentää tähtien tiellä
ja saapuu valon niitylle,
näkee auringon loistavan siellä.

- Kas, päivää, Veijo Varpunen.
Kiva kun tulit vierailulle.
Et olekaan käynyt aikoihin,
mitä mahtanee kuulua sulle?

- Kiitos hyvää, vastaa Varpunen.
Vielä jaksan lämpöösi luottaa,
vaikka päivät siipirikkoisen
useasti myös murhetta tuottaa.

Aurinko huokaa:- Tiedän sen.
Ja silittää säteellä päätä.
-Sydän liian monien lintujen
on kuin paksua talvista jäätä.
Mutta ne, jotka nähneet on kasvoni,
ne tukevat heikompiaan.
Ne kantavat lämpöä mukanaan,
tuovat valoa pimeyden sijaan.

Sanat auringon Veijoa lämmittää,
kukat sulkeutuu lammella lumpeen.
Ukin soitto Veijoa tuudittaa
ja sen silmät painuvat umpeen.

Vaan taas huomenna Veijo asettuu
piipun juurelle, paikkaan samaan,
painaa siipensä vasten piippua
ja istuutuu odottamaan.

Jukka Itkonen: Raparperitie